Kalman Kansan huojuvia laumoja johtaa vampyyri Vasiliy Zaderzhkin, varjojen valtias ja ikuisuuden kahlehtima sielu. Vampyyrin nimi on historian sumuisissa kirjoissa muuttunut moneen kertaan, mutta suvun ikiaikainen nimi Zaderzhkin on säilynyt muuttumattomana kuin kohtalon kirjoittama kirous. Vasiliy on vaeltanut Uurin kamaralla aikojen alusta asti, ja hänen syntymäaikansa tai vampirismin kirouksen saaminen on kätketty ajan hämäriin. Legenda kertoo Vasiliyn taistelleen itse keisaria vastaan jo ensimmäisen ristiretken aikana, ja villeimmät huhut ajoittavat hänen syntymänsä samaan aikaan, kun Surkeen Saari katosi ensimmäisen kerran usvaisiin aaltoihin.
Vuosisatojen vieriessä Vasiliy on menettänyt kiinnostuksensa kuolevaisten elämää kohtaan. Viime vuosikymmeninä hän on omistautunut kirjaamaan muistiin eteläisellä aavikolla elävän pienen käärmeyhteisön elämän vaiheita, kuin ikuinen tarkkailija unohduksen reunalla. Ajan hammas on puraissut myös Vasiliyn ennen niin terävään mieleen, ja nykyisin Uurissa vaeltava muinainen vampyyri on varjo nuoruutensa loistosta. Siitä huolimatta Vasiliy on karmiva vastustaja taistelukentällä, sillä hänellä on vuosisatojen kokemus vastustajiensa silpomisesta ja julmuuden taidosta.
Vasiliyn seurassa vaeltaa satunnainen joukko eri epäkuolleita ja eläviä hännystelijöitä, jotka kilpailevat mestarinsa huomiosta, toivoen jonakin synkkänä päivänä saavuttavansa joko arvokkaan kuoleman tai ikuisen elämän lahjan. Surkeen järvelle Vasiliyn on ajanut muistot menneestä ja jokin hänen kuolleesta sydämestään kumpuava pakottava voima, joka vetää häntä kohti saarta, missä pimeyden salaisuudet ja muinaiset mysteerit odottavat paljastumistaan
