Keisarikunnan retkikuntaa johtaa tehtävää yksimielisesti valittu kenraalikomentaja Rudolf Von Hatterspleen, nuorin vesa maineikkaasta ja varakkaasta suvusta. Vaikka Von Hatterspleenin nimi kaikuu historiaan verhottuna kunniaan ja ylhäisyyteen, ei Rudolf ole vielä ennen tätä ristiretkeä nähnyt päivääkään varsinaista konfliktia. Hänen elämänsä suurin koettelemus on ollut viinin loppuminen orgioiden keskellä, kiitos hänen mahtavan isänsä, joka on varjellut häntä todellisuuden karuilta kasvoilta.
Rudolfin rintaa koristavat lukuisat kunniamerkit, jotka on ostettu isän rahoilla, eivätkä ansaittu verellä ja hiellä. Hän on tunnettu pelkurina ja juoppona, ja vaikka hänen papereissaan komeilee merkintä maineikkaan keisarillisen upseerikoulun käymisestä, on joukkojen johtaminen käytännössä jäänyt hänen kokeneille veteraaneilleen. Rudolf tunnetaan joukkojensa keskuudessa nimellä "Ruskeiden housujen prinssi", sillä kerran hän laski alleen luultuaan uppotukkia merikäärmeeksi.
Joukkojensa kunnioituksen Rudolf on pyrkinyt ostamaan kultaharkoilla ja lupauksilla. Taistelutilanteessa hän turvautuu sukunsa perinteiseen miekkaan – ja siihen, että hän juoksee pakoon ensimmäisen tilaisuuden tullen. Keisarilta saadun näyn, tai pikemminkin omien kunnian- ja mammonan himojensa ajamana, Rudolf on maksanut itselleen retkikunnan johtajan paikan. Surkeen saarelta Rudolf etsii kunniaa, rikkauksia ja tarinoita, joita voisi kerskailla keisarillisten baarien hämärässä.
Vaikka hän on paperilla mahtava sotapäällikkö, todellisuudessa Rudolf on vain heikko pelinappula suuremmassa pelissä. Hänen matkansa Surkeen saarelle on vaarallinen, mutta vielä vaarallisempi on hänen yrityksensä lunastaa itselleen paikka sukujensa loistavassa historiassa – vaikka se vaatisi kuinka monta punaviiniä ja kultakolikkoa tahansa.
